Minä ja mieheni

Sain toiveena kertoa vähän enemmän minun ja mieheni parisuhteesta. Seksielämästä kertominen onkin vain raapaisu siitä, mitä suhteemme todella on.

Mieheni ja minä olemme kotoisin eri paikkakunnilta. Tapasimme netin välityksellä, mutta emme täysin saatumalta. Näimme jo viikon päästä tutustumisestamme ja juttu toimi meidän välillämme välittömästi. Olimme ennen tapaamistamme jutelleet netissä ja puhelimessa. Olen luonteeltani melko arka ihminen, joten vieraan miehen luokse meneminen oli aika hurja juttu minulle, mutta olin täysin varma asiasta. Vaistoon voi luottaa aika pitkälle. Harrastimme seksiä ensimmäisen kerran juuri tuona samaisena viikonloppuna. Siitä saakka olemme olleet täydellinen pari.

Jouduimme elämään melko pitkään etäsuhteessa, kunnes mieheni valmistui ja pääsi muuttamaan luokseni. Mieheni muuttaminen luokseni oli luontevin vaihtoehto, koska itselläni oli koulu kesken. Jännitin hieman yhteen muuttamista, sillä minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta sellaisesta. Yhteiselo on kuitenkin sujunut paremmin kuin hyvin.

Tuntui, että ehdimme vain hetken nauttia toistemme seurasta, kunnes oli taas edessä "etäsuhde". Mieheni lähti tammikuussa armeijaan ja on siellä vuoden. Voi ainakin sanoa, että suhteellamme on hyvin vankka pohja, sillä olemme suurimman osan parisuhteestamme eläneet etäsuhteessa, mutta kokemusta on myös siitä, millaista on elää toisen kanssa.

Niin kuin aikaisemmin jo mainitsin, olemme käytännössä täydellinen pari. En tarkoita sillä, etteikö meillä olisi koskaan ongelmia, vaan tarkoitan, etten usko kenenkään olevan minulle yhtä täydellinen kuin mieheni. Tunsin näin heti ensimmäisellä kerralla, kun tapasimme, eikä tunne ole muuttunut. Päinvastoin; se on ajan myötä vain voimistunut. Tiedän haluavani olla loppu elämäni hänen kanssaan. En ole koskaan ollut onnellisempi kuin nyt.

On meilläkin ajoittain ongelmia. Emme riitele melkein koskaan, mutta silloin, kun riitelemme, riitelemme täysin aiheesta. Emme harrasta ns. "turhaa" riitelyä. Se voi kuulostaa kummalliselta, eikä kukaan ystävistämme ymmärrä sitä. Meidän ajatuksemme kulkevat niin samaa rataa, että kompromissien tekeminen ja asioiden selvittely on helppoa, ja siksi riitoja ei yleensä edes synny. Saatamme kuitenkin ajoittain ärsyyntyä toisen tekemisiin tai sanomisiin, mutta ei niitä voi riidoiksi sanoa. Se kuuluu normaaliin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.

Itse parisuhteessamme ei ole ongelmia. Ainoa asia, mikä välillä ärsyttää, on etäsuhteessa eläminen. Asia ei johdu meistä eikä siihen voi kumpikaan vaikuttaa, joten asian kanssa täytyy vain elää. Rakastan miestäni niin paljon, että kestän hänen vuokseen mitä tahansa. Armeija on kuitenkin lujittanut entisestään suhdettamme. Meillä menee paremmin kuin koskaan (vaikka ei meillä huonosti ole ikinä mennytkään). Se heijastuu myös seksielämäämme, niin kuin olen tainnut mainitakin.

Meillä on mielestäni kaiken kaikkiaan aivan normaali parisuhde. Epänormaalin meistä tekee ainoastaan se, että olemme onnellisia ja äärettömän rakastuneita toisiimme. Ihmiset puhuvat alkuhuumasta, mutta meille se huuma on aivan normaali osa arkea. Vertaan itseäni ja miestäni lähinnä tuttujemme ja ystäviemme parisuhteisiin. Kaikilla tuntuu olevan hirveästi ongelmia tai riitoja tai seksi ei suju. Me emme ymmärrä heitä, eivätkä he meitä. Meillä myös on riitoja ja huonoja hetkiä (ei sellaista parisuhdetta olekaan, missä ei olisi!), mutta saamme ne nopeasti selvitettyä. Tiedän, että jokaiseen parisuhteeseen tulee varmasti ainakin yksi kriisi, mutta olen varma, että me aikanaan selviämme siitä.